6.5.2026
Toisin kuin on yleisesti esitetty, Yhdysvaltojen hyökkäys Iraniin helmikuussa ei johtunut yksinomaan Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun painostuksesta. Vaikka Israelin suostuttelulla on saattanut olla välitön vaikutus sodan alulle, Trumpin hallinnon päätös oli seurausta Yhdysvaltojen vuosikausia ajamalle politiikalle, jonka tavoitteena on painostaa Irania ja muokata valtasuhteita Lähi-idässä.
Vallitsevan käsityksen mukaan Israelin pääministeri Netanjahulla oli keskeinen merkitys Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin päätökselle liittyä sotaan Irania vastaan – sotaan, joka näytti Yhdysvaltojen kannalta järjettömältä. Vaikka Israelin vaikutus oli olennainen, tämä analyysi ei itsessään anna millään mittapuulla tyhjentävää vastausta Yhdysvaltojen suhtautumisesta Iraniin tai Lähi-itään laajemmin.
Yhdysvallat on viime vuosina tukenut Lähi-idän alueellisen järjestyksen muutosta siten, että se perustuu Israelin sotilaalliseen ylivoimaan: Maalle on annettu pitkälti rajoittamaton vapaus hyödyntää sotilaallisia keinoja konflikteissaan. Vaikka Yhdysvallat ei ole aina kyennyt taivuttelemaan liittolaisiaan tahtonsa alle, erityisesti Israelia, Lähi-idän alueellista järjestystä hallitsee silti Israelin sijaan globaalina suurvaltana Yhdysvallat.
Iran on haastanut Yhdysvaltojen ja Israelin vaikutusvaltaa rakentamalla sotilaallisia liittoumia rajojensa ulkopuolelle ja käyttämällä hyväksi ydinpelotteen mahdollisuutta. Yhdysvallat ja Iran ovat tasapainoilleet ja kilpailleet vaikutusvallasta vaihtelevalla intensiteetillä Libanonissa ja Irakissa sekä liittolaistensa kautta Syyriassa ja Jemenissä. Kaikista niistä alueista, joissa Iranilla on vaikutusvaltaa, vain Palestiinaa dominoi Yhdysvaltojen sijasta Israel.
Jokainen Yhdysvaltojen viimeaikainen hallinto on pitänyt yllä mahdollisuutta iskeä Iranin ydinohjelmaa vastaan. Vuonna 2021 kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA vahvisti, että Iran oli alkanut rikastaa uraania 60 prosenttiin eli lähelle ydinaseen edellyttämää tasoa. Tämän jälkeen Yhdysvallat ja erityisesti Israel ovat iskeneet kohdennetusti Iraniin. Samalla maiden huomio siirtyi ydinohjelman hidastamista laajempien keinojen käyttöön Iranin heikentämiseksi ja sen alueellisen vaikutusvallan rajoittamiseksi.
Yhdysvaltojen ja Israelin sota Irania vastaan tulisi nähdä jatkumona prosessille, joka alkoi kauan ennen tämän vuoden helmikuuta. Maat olivat pyrkineet muuttamaan alueellista järjestystä vastustamalla Hamasia Palestiinassa, Hizbollahia Libanonissa, Iranin liittolaisia Irakissa sekä heikentämällä Jemenin hutheja ja entistä Bašar al-Assadin hallintoa Syyriassa. Kaikilla näillä ryhmittymillä on ollut kansalliset vallankäyttäjänsä sekä paikallinen olemassaolon oikeutuksensa, mutta niihin on suhtauduttu myös Iranin liittolaisina.
Aiempaa perusteellisemman muutoksen aikaansaamiseksi Yhdysvallat ja Israel ovat selvästi pyrkineet löytämään keinoja tukea yhteistyökykyä niissä maissa, joissa Iranilla on vaikutusvaltaa. Israelin hyökättyä Gazaan vuonna 2023 se on pyrkinyt kontrolloimaan hallinnon muodostamista Gazassa ja kaventamaan palestiinalaisten itsehallintoa paikalliselle tasolle Länsirannalla. Libanonin hallitus puolestaan on vastannut Yhdysvaltojen vaatimuksiin demilitarisoimalla Hizbollahia ja rajoittamalla sen mahdollisuuksia vaikuttaa kansalliseen päätöksentekoon. Libanon on myös neuvotellut Israelin kanssa ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun.
Iran menetti Syyriassa tärkeän alueellisen puolustuksensa pilarin ja joutui vetäytymään maasta, kun Hizbollah alkoi heikentyä ja Turkkiin kytkeytyvä äärijihadistinen liittouma Hayat Tahrir al- Šam (HTS) vahvistua. Syyrian uutta, Assadin jälkeistä hallitusta pidetään Yhdysvaltojen alueellisen vaikutusvallan jatkeena, tosin käytännössä Syyria on jakautunut Turkin ja Israelin vaikutuspiireihin. Yhdysvaltojen painostuksesta Israel ja Syyria ovat myös neuvotelleet ensimmäistä kertaa muutamaan vuosikymmeneen.
Kokonaiskuvan täydentämiseksi Yhdysvallat on vastustanut voimakkaasti Iranin liittolaisuuksia Irakissa, käyttänyt kovia taloudellisia keinoja Irakia vastaan sekä ottanut sotilaallisesti yhteen Iran-myönteisten irakilaisten ryhmittymien kanssa. Kaikki tämä ei itsessään tarkoita sitä, että Yhdysvalloilla ja Israelilla olisi ollut ennalta laadittu suunnitelma alueen valtasuhteiden järjestämiseksi uudelleen. Niiden aiemmat toimet kuitenkin viittaavat ainakin siihen, että yksittäiset sotilaalliset askeleet ovat johtaneet uusiin, ja että pyrkimys perusteelliseen muutokseen oli alusta alkaen selvä.
Osa väitteestä, jonka mukaan Yhdysvallat vedettiin sotaan Irania vastaan, perustuu ajatukseen, että Trumpille lupailtiin mahdollisuutta Iranin hallinnonvaihdoksesta. Tiedot siitä, päättikö Trumpin hallinto sivuuttaa neuvot ovat ristiriitaisia. Yhdysvallat on kuitenkin hämmästyttävän pitkällisesti pyrkinyt sotilaallista voimaa käyttäen painostamaan Irania muuttamaan puolustuksellista linjaansa ja tulemaan Yhdysvaltojen vaatimuksia vastaan, hallinnonvaihdoksen toteutumisesta riippumatta.
Yhdysvaltojen ja Israelin sota Irania vastaan oli ennakoitu. Lähi-idän johtajat olivat seuranneet Israelin äärimmäisiä toimia Gazassa sekä Hizbollahin, Hamasin ja iranilaisten johtajien eliminoimista. He olettivat myös oikein, että toisella kaudellaan Trumpia kiinnostaisi entistä vähemmän kansainväliseen oikeuteen sitoutuminen, monenkeskisyyden periaatteet tai sisäpoliittiset pidäkkeet.
Iran oli valmistautunut sekä uusiin Israelin iskuihin että sotaan Yhdysvaltoja vastaan. Iranin sotilaallisten instituutioiden hajautettu ”mosaiikkimainen” päätöksenteko, niiden ylläpitämät ohjus- ja droonivalmiudet sekä ennalta määrittelemät kohteet Yhdysvaltojen tukikohdissa ja sen alueellisten liittolaisten keskuudessa kertovat varautumisesta pitkään sotaan suurvaltaa vastaan.
Asiantuntijat ovat huomauttaneet, ettei Iran ollut vielä tehnyt lopullista päätöstä ydinaseiden valmistamisesta ennen Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäystä. Iran näyttääkin tätä ennen sitoutuneen siihen, ettei se jatkaisi uraanin rikastamista. Kysymys ydinaseista on ollut keskeinen taustatekijä sodan syttymiselle, muttei kuitenkaan ainoa syy. Toisin kuin Trump itse on asian esittänyt hämmentävissä päivittäisissä viesteissään sosiaalisessa mediassa, Iranin ohjus-, ilmavoima- ja merivoimakykyjen rampauttaminen, liittolaisten heikentäminen sekä mahdollinen hallinnonvaihdos ovat kaikki syitä sodan aloittamiselle Iranin ydinasekapasiteetin rajoittamisen ohella.
Sotatoimien ja neuvotteluiden kautta Yhdysvallat pyrkii pakottamaan Iranin yhteiseloon Yhdysvaltojen määrittelemien pelisääntöjen nojalla, hallinnonvaihdoksella tai ilman. Tämän lähtökohdan onnistuminen on kyseenalainen, sillä sodalla ei ole saavutettu Yhdysvaltojen toivomia muutoksia. Alue saattaakin osoittautua valtasuhteiltaan odotettua moninapaisemmaksi.
Kuva: PolarisImages/Lehtikuva
