Erilaisista tulitauoista on tullut korvikkeita kattaville rauhansopimuksille. Tämä on tapahtunut aikana, jolloin suurvaltojen välinen geopoliittinen kamppailu on kiristynyt ja mahdollisuudet kestävien rauhanprosessien rakentamiseen ovat heikentyneet huomattavasti.
Tämä kehitys näkyy viimeaikaisissa tapauksissa Gazassa, Ukrainassa ja Myanmarissa, joissa tulitauot eivät ole johtaneet kestäviin ratkaisuihin.
Konfliktien taustalla olevia syitä ei ratkaista pelkillä tulitauoilla. Ne kuitenkin vähentävät siviilien kärsimystä, luovat tilaa neuvotteluille ja rakentavat luottamusta. Toisin sanottuna ne toimivat askelmina kohti rauhaa.
Tulitaukojen vaikuttavuus riippuu niiden toteutuksesta. Tulitaukojen valvonta on teknisesti vaativaa ja edellyttää erityisosaamista ja asiantuntemusta muun muassa siirtymävaiheen turvallisuusjärjestelyissä ja teknologian hyödyntämisessä.
Tulitauot on kytkettävä sellaisiin poliittisiin prosesseihin, jotka mahdollistavat konfliktien ratkaisun. Vaikka rauhan tavoittelu on jo sinänsä arvokas päämäärä, edellytykset kestävälle rauhalle ovat monissa käynnissä olevissa konflikteissa rajalliset, ja odotuksia tulitaukojen hyödyistä on syytä hillitä. Tästä huolimatta tulitaukosopimus on merkittävä saavutus missä tahansa väkivaltaisessa tilanteessa.
