YK:n ilmastoneuvotteluiden työtä on selkeytettävä ja tehostettava, ja hyvien käytäntöjen institutionalisoiminen on syytä ottaa vakavaksi päämääräksi. Tämä edellyttää järjestelmällistä ratkaisukeinojen etsimistä ja niiden läpiviemiseksi vaadittavaa poliittista tahtoa. YK:n ilmastonmuutoskonventin (UNFCC) työskentelyä olisi virtaviivaistettava muun muassa poistamalla päällekkäisiä tehtäviä ja pudottamalla määrättyjä asioita pois asialistalta. Näiden uudistusten toteuttaminen on poliittisesti vaikeaa, ja niiden rinnalla on luonnollisesti saatava aikaan sisällöllisiä päätöksiä ilmastonmuutosta koskien.
Komiteat ovat lupaava joskin vielä testaamaton keino neuvotteluiden tehostamiseksi. Rajallisen jäsenmäärän komiteoilla voitaisiin puuttua teknisten kysymysten liiallisen politisoitumisen ongelmaan; ammattidiplomaateista muokattaisiin ammattimaisia ongelmanratkaisijoita. Komiteoilla olisi selvästi rajattu valtuutus ja toimikausi, ja niiltä edellytettäisiin konkreettisia tuloksia seuraavaan kokoukseen mennessä.
Ilmastokokousten päätöstenteon eräs perusongelma on se, että päätökset on tehtävä konsensus-periaatteen rajoissa; enemmistön kannatus ei riitä. Tämän muuttaminen ei ole poliittisesti mahdollista, joten tuloksia kannattaa hakea keskittymällä neuvottelujen puheenjohtajan rooliin ja diplomatiaan. Vahva ja asiansa osaava puheenjohtaja voisi ottaa tarvittaessa käyttöön menettelytapakysymyksiä koskevat luottamusäänestykset ja epäviralliset äänestykset.
Taitava puheenjohtaja pystyy tehostamaan neuvotteluja. Tärkeimmät puheenjohtajalta vaadittavat taidot ovat konsensuksen rakentamisen ohjaaminen ja päätöksien läpivieminen, kun tarvittavan laaja yhteisymmärrys on saavutettu. Tämä edellyttää selvää näkemystä siitä, mikä on ylipäänsä mahdollista. Puheenjohtajan tulisi osata myös ”madaltaa panoksia” eli viestiä osapuolille ja laajemmalle yleisölle selvästi, mitä kulloisessakin kokouksessa on asialistalla – ja mitä ei.
Konsensuksen saavuttamiseksi neuvotteluissa tarvitaan taitavan puheenjohtajan lisäksi asianomaisten ministerien oikea-aikaista ja institutionalisoitua toimintaa. Avoin mutta strateginen konsultaatioprosessi ja puolueeton rooli auttavat puheenjohtajaa saamaan tarpeellista tietoa ja keräämään poliittista pääomaa neuvotteluissa kohdattavien esteiden ylittämiseksi.