Tässä Working Paper -julkaisussa tarkastellaan tämän hetken ajatussuuntauksia Yhdysvaltojen suurstrategiaa koskevissa keskusteluissa. Keskustelua on käyty viimeksi yhtä kiivaasti heti kylmän sodan päättymisen jälkeen. Amerikkalaisen ulkopolitiikan eliitin tutkimuksellisissa ja poliittisissa puheenvuoroissa on havaittavissa erityisesti kolme suuntausta: i) pidättyväisyyttä korostava näkökulma on haastamassa ajatuksen Yhdysvaltojen ensisijaisuudesta maailmassa, ii) painopiste on siirtymässä kansainvälisyydestä kotimaan asioihin ja iii) ajatus suurvaltojen välisestä yhteistyöstä on muuttumassa suurvaltakilpailuksi. Nämä suuntaukset näkyvät yhä enenevissä määrin myös presidentinhallintojen linjauksissa ja toimissa.
Julkaisussa esitetään, että suuntaukset antavat kuvan siitä, millä tavoin Yhdysvaltojen globaali rooli tulee kehittymään ja minkälaisia vaikutuksia tällä on sen liittolaisiin ja kumppaneihin. Nämä kolme suuntausta ohjaavat Yhdysvaltoja kohti lähestymistapaa, joka ottaa aiempaa selvemmin huomioon resurssien rajallisuuden sekä esteet, joita sen kotimaan politiikka ja julkinen mielipide asettavat kansainväliselle toiminnalle. Euroopan ja Suomen kannalta tämä tarkoittaa, että niiden liittolainen kantaa nykyistä vähemmän huolta Euroopan turvallisuudesta pitkällä aikavälillä ja korostaa aiempaa enemmän vastuun jakamista. Yhdysvallat tulee myös olemaan aiempaa halukkaampi alleviivaamaan liittolaisille omia näkemyksiään tehdessään institutionaalista yhteistyötä ja käydessään suurvaltakilpailua.
