31.3.2026
Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Pohjois-Euroopasta on tullut aiempaa yhtenäisempi ja vaikutusvaltaisempi toimija Euroopan turvallisuudessa. Maanosan turvallisuuden siirtyessä uuteen, epävarmaan vaiheeseen tämän kehityksen ei tulisi antaa hiipua. Alue tarvitsee nyt tiiviimpää ja laaja-alaisempaa turvallisuuspoliittista vuoropuhelua ja koordinointia – esimerkiksi elvytetyn Pohjoisen ryhmän puitteissa.
Pohjois-Euroopan rooli Euroopan turvallisuudessa on kasvanut merkittävästi Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Venäjän hyökkäyssota on vahvistanut alueen yhteenkuuluvuutta ja lähentänyt sen maita toisiinsa. Yhteistyö useissa vakiintuneissa ja tilapäisissä muodoissa on tiivistynyt. Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon on entisestään vahvistanut tätä kehitystä.
Pohjois-Euroopan kasvava painoarvo on näkynyt laajasti eri kysymyksissä. Pohjoiseurooppalaiset maat ovat olleet Ukrainan näkyvimpiä ja määrätietoisimpia tukijoita niin sotilaallisesti kuin poliittisesti. Alueen johtajat ovat samalla pyrkineet pitämään yllä suhteita Yhdysvaltoihin, jonka linja Euroopan turvallisuuskysymyksissä on käynyt yhä ailahtelevammaksi. Tätä työtä on tehty muun muassa Ukrainan tukemiseen sitoutuneen halukkaiden koalition kautta.
Samalla puolustusmenot ovat kasvamassa voimakkaasti kaikkialla Pohjois-Euroopassa, ja alueen liittolaiset ovat olleet äänekkäimpiä Naton pelotteen ja puolustuksen vahvistamisen puolestapuhujia. Pohjois-Euroopasta itsestään – erityisesti Itämerestä ja Euroopan arktisesta alueesta – on myös tullut yksi Naton ja Venäjän välisen vastakkainasettelun näyttämöistä.
Tarve tiiviimmälle pohjoiseurooppalaiselle koordinaatiolle
Tätä kasvavaa painoarvoa ei kuitenkaan tule pitää itsestäänselvyytenä. Euroopan turvallisuus on siirtymässä jälleen uuteen vaiheeseen, jota leimaa epävarmuus. Tärkeitä avoimia kysymyksiä ovat Ukrainan tuleva asema Euroopan turvallisuusarkkitehtuurissa, transatlanttinen vastuunjako ja Yhdysvaltojen sitoutumisen taso Eurooppaan sekä Euroopan Venäjä-politiikan tavoitteet, laajuus ja välineet.
Nämä kehityskulut koskevat suoraan Pohjois-Euroopan maiden elintärkeitä etuja. Alueen tulisi siksi vahvistaa asemaansa poliittisena voimana, joka kykenee muovaamaan Euroopan turvallisuuden muuttuvia suuntaviivoja sekä kansallisen diplomatian että aiempaa koordinoidumman monenvälisen toiminnan kautta.
Useat tekijät puoltavat tiiviimpää pohjoiseurooppalaista yhteistyötä. Ensinnäkin useimmat Pohjois-Euroopan maat kannattavat ensisijaisesti pelotteeseen nojaavaa Venäjä-politiikkaa, joka perustuu arvioon Venäjästä pysyvänä ja välittömänä uhkana. Yhteinen linja vahvistaisi niiden vaikutusvaltaa eurooppalaisessa keskustelussa.
Toiseksi alueella on selkeä intressi sitoa Ukraina tiiviisti läntiseen turvallisuusarkkitehtuuriin ja tuoda se mahdollisimman lähelle Natoa poliittisten realiteettien sallimissa rajoissa. Sotilaallisesti vahva ja länteen nojaava Ukraina vahvistaisi turvallisuutta pitkällä Nato–Venäjä-etulinjalla ja samalla myös Pohjois-Euroopassa. Tämä yhteinen intressi – sekä halu oppia Ukrainan sodankäynnin kokemuksista – ilmeni konkreettisesti marraskuussa 2025, kun Ukrainalle myönnettiin kumppanuusasema Joint Expeditionary Force (JEF) -puolustusyhteistyöryhmittymässä.
Kolmanneksi Pohjois-Euroopan tulisi selkeyttää omaa rooliaan eurooppalaisemmassa Natossa, tunnistaa, missä amerikkalaiset kyvyt ovat edelleen välttämättömiä, ja toimia yhdessä pitääkseen Yhdysvallat rakentavasti sitoutuneena Eurooppaan ja erityisesti sen pohjoisosiin.
Näiden ja muiden yhteisten etujen edistämiseksi pohjoiseurooppalaisten toimijoiden tulisi yhdenmukaistaa uhka-arvioitaan ja ymmärrystään omasta sekä laajemmasta eurooppalaisesta turvallisuusympäristöstä ja luoda siten entistä vahvempi perusta yhteiselle toiminnalle. Tämä edellyttää aiempaa säännöllisempää ja institutionalisoidumpaa turvallisuuspoliittista vuoropuhelua kaikkien olennaisten alueellisten toimijoiden kesken.
Elvytetty Pohjoinen ryhmä
Pohjois-Euroopassa on jo tiheä verkosto yhteistyömuotoja: esimerkiksi pohjoismainen yhteistyö, Baltian maiden ja Pohjoismaiden välinen yhteistyö (NB8), Itämeren valtioiden neuvosto sekä Ison-Britannian johtama JEF. Nämä yhteistyömuodot heijastavat eri aikakausia, käytännön tarpeita ja poliittisia tavoitteita, mutta yksikään niistä ei kata Pohjois-Eurooppaa kokonaisuutena. Yksi olemassa oleva yhteistyömuoto kuitenkin vastaa tähän tarpeeseen: Pohjoinen ryhmä.
Vuonna 2012 perustettu Pohjoinen ryhmä on Britannian johtama puolustusfoorumi, joka kokoaa yhteen Pohjoismaat, Baltian maat, Alankomaat ja Ison-Britannian sekä – toisin kuin näkyvämpi ja operatiivisempi JEF – myös Saksan ja Puolan. Ellei JEF laajene kattamaan tätä manner-Euroopan kaksikkoa, Pohjoinen ryhmä on edelleen ainoa foorumi, joka kattaa laajasti katsoenkaikki Pohjois-Euroopan maat.
Tähän mennessä Pohjoinen ryhmä on toiminut puolustusministerien, puolustusministeriöiden puolustuspoliittisten päälliköiden ja puolustusvoimien apulaiskomentajien tasolla. Sen potentiaali on kuitenkin huomattavasti suurempi. Kokoonpanonsa ansiosta se olisi luonteva foorumi käsittelemään laajempia eurooppalaisia turvallisuuskysymyksiä.
Euroopan pääkaupungeissa, erityisesti Lontoossa, on viime vuosina pitänyt kiirettä turvallisuuspolitiikan saralla, minkä vuoksi ryhmä ei kokoontunut lainkaan ministeritasolla vuonna 2025. Sen sijaan, että formaatti unohdettaisiin, sitä voitaisiin elvyttää ja sen agendaa laajentaa.
Ryhmä voisi laajentua ulkoministeritasolle ja kehittää aiempaa järjestelmällisempää poliittista koordinaatiota. Ajan myötä se voisi kokoontua jopa valtioiden ja hallitusten päämiesten tasolla. Johtovastuu voisi säilyä Isolla-Britannialla, mutta omistajuutta voitaisiin jakaa esimerkiksi kierrättämällä puheenjohtajuutta Ison-Britannian, Saksan ja Puolan välillä. Suurten maiden aktiivinen rooli on välttämätön alueellisen yhteistyön vahvistamiseksi.
Saksan mukanaolo on erityisen tärkeää. Jos Pohjois-Euroopalla halutaan olevan painoarvoa Euroopan turvallisuudessa, Saksan on oltava siihen vahvasti kytkettynä: merkittävänä puolustusmenojen kasvattajana, keskeisenä toimijana Itämeren turvallisuudessa sekä valtiona, jonka Venäjä-politiikalla on laajakantoiset vaikutukset koko Euroopalle.
Pohjois-Euroopan vahvistunut yhtenäisyys vuoden 2022 jälkeen on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka muutos on kaikkea muuta kuin vähäpätöinen Euroopan turvallisuudessa. Maanosan siirtyessä uuteen epävarmuuden vaiheeseen tätä yhtenäisyyttä tulisi ylläpitää ja vahvistaa. Pohjois-Eurooppa hyötyisi yhteistyöfoorumista, joka mahdollistaa säännöllisen vuoropuhelun ja yhteisen linjan muodostamisen koko alueella. Pohjoisen ryhmän elvyttäminen voisikin auttaa muuttamaan Pohjois-Euroopan samanmielisten valtioiden joukosta yhteen pelaavaksi, aiempaa vaikutusvaltaisemmaksi toimijaksi Euroopan turvallisuudessa.
Kuva: Jürgen Randma / Viron valtioneuvoston kanslia, CC BY-NC 2.0
