Tässä Working Paper -julkaisussa esitellään näkemys, jonka mukaan EU harjoittaa sattumanvaraista geopolitiikkaa. EU:n instituutioiden ja jäsenmaiden keskuudessa ei ole yksimielisyyttä unionin geopoliittisen roolin laajuudesta. Unionin rakenteissa ja strategisessa kulttuurissa ei myöskään näy erityistä painotusta geostrategiaan ja valtaan. Strateginen kilpailuympäristö on kuitenkin sysännyt EU:n toimimaan geopoliittisesti esimerkiksi rahoittamalla sotilaallista apua ja asettamalla sanktioita.
Tässä julkaisussa argumentoidaan, etteivät kyseiset toimet ole olleet tarkoituksellisia vaan sattumanvaraisia. Tukea argumentille haetaan analyyseistä, jotka käsittelevät useita tärkeitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia kehityskulkuja pian päättyvän EU:n institutionaalisen syklin (2019–2024) ajalta. Analyysi osoittaa, ettei EU ole kyennyt omaksumaan tarkoituksellisen geopoliittisen toimijan roolia. Lisäksi analyysistä käy ilmi se, miten suuri merkitys unionin ulkopolitiikan keskeisillä toimijoilla on päätösten edistämisessä. Sattumanvarainen geopolitiikka ja EU:n vaikutusvallan reaktiivinen käyttö kansainvälisellä areenalla alleviivaavat, kuinka paljon unionin huippuvirkojen haltijat vaikuttavat EU:n rooliin kansainvälisessä politiikassa.
