Ulkopoliittisessa retoriikassaan Kiina vakuuttaa tahtoaan rakentaa kaikille yhteisesti kuuluvaa maailmaa, jossa vallitsevat rauhan ja yhteistyön periaatteet. Käytännössä Kiinaa pidetään kuitenkin länsimaissa aatteellisena kilpailijana tai jopa suoranaisena vihollisena. Globaalissa etelässä Kiinan vaikutusvalta sitä vastoin kasvaa.
Kansainvälisen politiikan teoreetikon Yan Xuetongin mukaan Kiinan tulisi harjoittaa ”moraalista realismia”. Hänen mukaansa moraaliin perustuva ulkopolitiikka on välttämätön mutta ei riittävä edellytys sille, että jonkin valtion johtoasema tunnustetaan. Pehmeän vallan täytyy yhdistyä vahvaan talouteen ja sotilaalliseen kyvykkyyteen.
Moraalinen realismi ammentaa yli kaksi vuosituhatta sitten kirjoitetusta kiinalaisen valtio-opin klassikosta Xunzi. Sen mukaan hallitsija voi voittaa ihmiset puolelleen niin omassa maassaan kuin muuallakin oikeamielisen ja oikeudenmukaisen hallinnon avulla. Teoksessa tunnustetaan kuitenkin, että hallitsija ei tule toimeen ilman reaalipoliittiiseen ajatteluun perustuvia käytännön toimia.
Yhdysvaltain pehmeän vallan huvetessa Kiinalle on avautunut mahdollisuus vahvistaa kansainvälistä johtoasemaansa. Vaikka Kiinan politiikka näyttäytyy nykyään verraten ennustettavana, epäluulo maata kohtaan on edelleen syvää. Pehmeän vallan kasvattaminen edellyttää luotettavuutta, joka täytyy ansaita.
