Vladimir Putinin järjestelmä pohjautuu riskejä minimoivalle lojaaliudelle. Se tarvitsee epävirallisia toimijoita, jotka pystyvät kompensoimaan virallisten toimijoiden tehottomuutta ja täten toteuttamaan hallinnon kunnianhimoisia geopoliittisia visioita.
Jevgeni Prigožinin johtamassa kapinassa samat tekijät, jotka olivat suojelleet Putinin syvenevää itsevaltiutta, osoittautuivat haavoittuvuuksiksi. Prigožinin eliminointi ei ratkaise tätä rakenteellista heikkoutta, vaan ainoastaan siirtää ongelman jonnekin muualle.
Yksityinen sotilasyhtiö Wagner toimi Ukrainan sodassa Venäjän armeijan autonomisena yksikkönä, jolla oli enemmän harkintavaltaa rintamalla ja tiettyjä organisatorisia etuja. Yleisesti ottaen tällaisia ryhmiä ei tulisi nähdä yksityisinä armeijoina, vaan byrokraattisen armeijan jatkeina tai yrityksenä tuottaa ’tehokkuuden taskujaʼ.
Aseellisten ryhmien hajaannuttaminen heikentää niiden kykyä ryhmittyä poliittista johtoa vastaan. Toisaalta kyseessä voi olla tikittävä aikapommi, joka heikentää kriittisesti valtion väkivallan monopolia.
