Euroopan unioni on ajautunut väittelyyn siitä, pitäisikö sen lisätä autonomiaansa suhteessa muuhun maailmaan. Kansainväliset kehityskulut ja viime vuosien kriisit ovat nostaneet esiin kysymyksen siitä, pitäisikö eurooppalaisten pystyä paremmin hallinnoimaan turvallisuusriskejä, jotka kumpuavat kansainvälisestä kaupasta ja liian vahvasta riippuvuussuhteesta sen kumppanimaihin. Tämä raportti analysoi, miten strategisen autonomian tavoittelu muokkaa EU:n politiikkaa turvallisuuden, diplomatian, kaupan ja teknologian kentillä.
Raportti sisältää ehdotuksia siitä, miten EU voisi kehittää strategista autonomiaansa. Unionin on löydettävä tasapaino protektionististen taipumusten ja kansainvälisen yhteistyön mahdollistavan avoimuuden välillä. Sen sijaan, että jäsenmaat keskittyvät mielipiteitä jakavaan kysymykseen unionin suhteesta muihin valtioihin, niiden tulisi kiinnittää huomiota rakentavampiin lähestymistapoihin ja konkreettisiin tekoihin, joilla vahvistaa strategista autonomiaa. Jokaisella unionin päätöksenteon osa-alueella keskeistä on löytää tasapainoinen yhdistelmä eurooppalaisten voimavarojen suojelemisen, taloudellisen ja poliittisen varautumisen sekä unionin intressien ja arvojen kansainvälisen heijastamisen välillä.
