12.5.2026
Yhdysvaltain ja Israelin sota Irania vastaan heikentää Venäjän asemaa Lähi-idässä ja muualla maailmassa. Kreml hyötyy öljyn hinnan noususta taloudellisesti, mutta tämä ei korvaa poliittisia tappioita. Venäjä voi saada uudelleen jalansijaa Lähi-idässä ainoastaan, jos konflikti pitkittyy. Mikäli Yhdysvallat voittaisi sodan suhteellisen nopeasti, tämä paljastaisi Venäjän kyvyttömyyden suojella lähimpiä kumppaneitaan täysimittaisessa konfliktissa Yhdysvaltain kanssa.
Lähi-itä on ollut vähintään kahden vuosikymmenen ajan tärkeä tukipilari Venäjän kansainväliselle asemalle. Ratkaisevaa ei niinkään ollut Venäjän väliintulo Syyriassa (2015–2024), vaikka sotilaallinen läsnäolo maassa osoittikin, että Venäjä kykenee ylläpitämään laajamittaista sotilaallista operaatiota suhteellisen kaukana omilta rajoiltaan. Keskeistä oli sen sijaan Venäjän kyky tasapainoilla alueellisissa suhteissaan. Kaikki alueen toimijat Israelista Iraniin ja Persianlahden maista Turkkiin olivat vähintäänkin avoimia pragmaattiselle yhteistyölle yksittäisissä kysymyksissä, kuten energiasektorilla. Osa jopa tavoitteli kattavaa strategista kumppanuutta Venäjän kanssa.
Venäjän tasapaino alkoi horjua lokakuussa 2023, jolloin Hamas hyökkäsi Israeliin ja Israel aloitti massiivisen vastaiskun Gazassa. Venäjä reagoi tilanteeseen ilmaisemalla solidaarisuutensa palestiinalaisille, joskaan ei aina suoraan tai yksiselitteisesti. Tämän jälkeen Venäjä ei voinut enää luottaa siihen, ettei Israel ryhtyisi tukemaan Ukrainaa Venäjän hyökkäyssodassa. Vuotta myöhemmin, joulukuussa 2024, Assadin hallinnon kaatuminen Syyriassa asetti Venäjän vaikutusvallan Lähi-idässä vaakalaudalle. Yhdysvaltain ja Israelin iskut Iraniin ovat hankaloittaneet Venäjän asemaa myös laajemmin.
Toisaalta Venäjän presidentti Vladimir Putinin lempinimi ”Teflon-Vlad” osoittautui jälleen kerran osuvaksi. Juuri kun Ukrainan sodan ja länsimaiden pakotteiden taloudelliset vaikutukset olivat alkaneet tuntua Venäjällä, öljyn hinta kohosi äkillisesti Iranin sodan vaikutuksesta. Hintapiikin seurauksena Kremlissä alettiin odottaa ylimääräisiä tuloja, joiden turvin sotaa Ukrainassa voitaisiin jatkaa ja pakottaa Ukraina antautumaan neuvotellun ratkaisun sijaan. Venäjän valtion budjetin tulot öljy- ja kaasuviennistä kasvoivatkin huhtikuussa lähes 40 prosenttia maaliskuuhun verrattuna.
Samaan aikaan Venäjällä ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin asettua Iranin puolelle. Vaikka Iran ei virallisesti ole Venäjän liittolainen, siitä on tullut tälle korvaamaton kumppani. Iran on toimittanut Venäjälle aseita, kuten drooneja, ja auttanut sitä rajoittamaan Turkin ja Azerbaidžanin vaikutusvallan vahvistumista Etelä-Kaukasiassa. Iran on myös ostanut venäläistä teknologiaa, jolla ei ole suurta kysyntää maailmalla. Iranin ylimmän johtajan, ajatollah Ali Khamenein surman jälkeen Putin lähetti Iranin presidentille Masoud Pezeškianille sähkeen, jossa hän ilmaisi kantansa selkeästi ja kuvasi Yhdysvaltain toimien olevan ”kyynisiä ja vastoin kaikkia moraalin ja kansainvälisen oikeuden normeja”.
Iranin tukeminen on kuitenkin käynyt Venäjälle kalliiksi. Venäjän pääkonsulaatti Isfahanissa vaurioitui pommituksissa. Myös Venäjän rakentamaa Bušehrin ydinvoimalaa pommitettiin useita kertoja, ja suurin osa sen venäläisistä työntekijöistä jouduttiin evakuoimaan. Niin ikään Kaspianmeren rannalla, Bandar-e Anzalin kaupungissa sijaitseva satama, joka on Venäjän ja Iranin välisen kaupan keskeinen solmukohta, oli ilmeisesti tahallisen iskun kohteena ja kärsi laajoja vaurioita.
Kremlin Irania myötäilevän kannan vaikutukset ovat ulottuneet myös Venäjän Yhdysvallat- ja Israel-suhteita laajemmalle. Suhtautuminen sotaan kiristää Venäjän suhteita Persianlahden monarkioihin ja on jo nakertanut nousevien talouksien BRICS-ryhmän yhtenäisyyttä. Intia tai todennäköisesti myöskään Kiina eivät halua tulla vedetyksi mukaan konfliktiin, vaikka Iran liittyikin laajentuneeseen BRICS+-yhteisöön vuonna 2024. Ryhmittymän yhtenäisyyden rakoilua ja sen jäsenmaiden vastentahtoisuutta kuvastaa se, että rauhaa Iranin ja Yhdysvaltain välille on yrittänyt sovittaa Pakistan eikä jokin BRICS-maista.
Niin kauan kuin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei kiinnitä huomiota Venäjän toimiin, joihin väitetysti lukeutuu tiedustelutiedon välittäminen Iranille, sodan vaikutukset Venäjän kansainväliseen asemaan jäävät todennäköisesti rajallisiksi. Jos Presidentti Trump kuitenkin muuttaa mieltään ja alkaa nähdä ongelmana Venäjän ja ratkaisuna droonien torjuntaan erikoistuneen Ukrainan, seuraukset Kremlissä tuntuisivat kivuliailta. Välittömimmän uhkan Venäjälle muodostaisi se, että Persianlahden maat hakisivat Ukrainalta apua ilmapuolustukseen ja vastineeksi tarjoaisivat sille taloudellista tukea sekä suoraa sotilaallista ja teknistä apua.
Jos Iranin sota pitkittyy ja paljastaa Yhdysvaltain kyvyttömyyden saavuttaa tavoitteitaan sotilaallisin keinoin, Lähi-idässä saatetaan ryhtyä etsimään uudenlaista alueellisen turvallisuuden tasapainoa. Ainoastaan tällaisessa tilanteessa Venäjällä voisi olla mahdollisuus palauttaa osa menettämästään vaikutusvallasta. Yhdysvaltain nopea ja ratkaiseva voitto sitä vastoin osoittaisi, että Venäjä ei pysty suojelemaan kumppaneitaan, jos ne päätyvät täysimittaiseen sotilaalliseen konfliktiin Yhdysvaltain kanssa.
Kuva: Evgenia Novozhenina, AFP / Lehtikuva
